William Shakespeare oli
englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Hän on historian merkittävimpiä
kirjailijoita. Shakespeare on kirjoittanut näytelmiä, tragedioita ja komedioita
sekä sonetteja ja runoja. Hänen vaikutuksensa englannin kieleen oli merkittävä.
Shakespearen kuuluisimpia teoksia ovat mm.
Romeo ja Julia, Hamlet, Titus Andronicus ja Antonius ja Kleopatra.
William
Shakespearen teos Romeo ja Julia on tragedia näytelmä. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran englanniksi
nimellä, Romeo et Juliet. Sen uskotaan
syntyneen vuosien 1591 ja 1595 aikoihin. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran
suomeksi vuonna 1879. Näytelmä, jonka luin on UAB Print itin painama vuodelta
2010. Kirjan on kääntänyt Jari Järvelä.
Kirjan
päähenkilöt ovat Romeo ja Julia. Romeo on rikkaasta perheestä oleva 17-vuotias
poika, joka oli kirjan alussa rakastunut Rosalina nimiseen tyttöön. Julia on
nuori melkein 14-vuotias Capuletin tytär, jolla on hyvin voimakas tunne-elämä.
Romeo ja Julia rakastuvat toisiinsa vaikka heidän vanhempansa eivät pidä siitä.
Capulet ja rouva Capulet ovat Julian vanhemmat ja Romeon vanhemmat ovat
Montague ja rouva Montague. Kirjassa on myös muita tärkeitä sivuhenkilöitä,
kuten Mercutio Romeon paras ystävä, Benvolio Romeon serkku, Balthasar Romeon
palvelija, imettäjä, joka on hoitanut Juliaa aina pienestä pitäen. Imettäjä on
hieman hassu henkilö, hän rakastaa puhumista, mutta ei koskaan pääse itse
asiaan. Muita tärkeitä henkilöitä ovat esim. kreivi Paris, jonka Julian
vanhemmat haluaisivat vasten Julian tahtoa naittaa tyttärelleen, Simpson ja
Gregorius ovat Julian perheen palvelijoita ja ruhtinas, on näytelmässä
kyllästynyt Romeon ja Julian perheiden välisiin riitoihin.
Kirjan
tapahtumat sijoittuvat Italiaan Veronan kaupunkiin ja tapahtuma-aika on 1300-luku.
Ihmisten elämä oli konservatiivista ja vanhoillista.
Tarina
alkaa siitä, kun Julian isä järjestää juhlat, jonne Romeo tulee serkkunsa ja
ystävänsä kanssa kuokkimaan. Romeo haluaa nähdä Rosalinan, joka ei ole
kiinnostunut Romeosta. Juhlissa Romeo huomaa Julian ja he rakastuvat toisiinsa
ensisilmäyksellä. Romeon ja Julian sukujen välillä on paljon kiistaa. Parvekekohtauksessa Romeo menee tapaamaan
salaa Juliaa ja heti seuraavana päivänä he avioituvat sukujen tietämättä
mitään. Julian serkku kuolee ja isä päättää naittaa Julian, jotta hän ei jäisi
suremaan kuollutta serkkuaan. Julia saa apua papilta, joka on vihkinyt hänet ja
Romeon. Pappi antaa Julialle lääkettä, jonka avulla hän näyttää kuolleelta.
Julian suku vie hänet suvun hautaholviin, jonne Romeo menee kuulleessaan Julian
kuolleen. Romeo ei saa papin lähettämää kirjettä, joten hän luulee Julian
oikeasti kuolleen. Romeo surmaa itsensä.
Julia herää ja huomaa kuolleen Romeon ja
tappaa myös itsensä.
Romeo
ja Julia on hyvin traaginen ja koskettava rakkaustarina kahdesta nuoresta
rakastavaisesta. Näytelmässä oli renessanssille tyypillistä tyyliä, kuten
ihmisyyden korostamista ja ihmisyyden syvempää tarkastelua sekä erilaisia
teemoja, joita näytelmästä on mahdollista löytää. Romeo ja Julia käyttävät
runollisia vertauskuvia, sillä tavoin puhuttiin ja ilmaistiin tunteita
1300-luvun Italiassa. Shakespeare kuvaa
näytelmässään nuorten rakastavaisten taistelua konservatiivisia sukuja
vastaan. Romeon ja Julian tunteet
ailahtelevat epätoivosta onneen. Tämä kertoo myös tuon ajan ihmisten
moraalikäsityksestä. Tuon aikainen maailma arvosti rahaa ja itsekkäitä ratkaisuja,
mutta samalla se oli hyvin vanhoillinen ja halusi palauttaa antiikin aikaiset
perusarvot.
Minusta
oli mukavaa lukea hieman erilaista kirjaa. En ole koskaan ennen lukenut
tällaista näytelmää. Tarinan juoni oli traaginen rakkaustarina, joka loppui
mielestäni surullisesti. Välillä tekstiä oli hankala ymmärtää ja olisin
kaivannut, että juonessa olisi tapahtunut enemmän.
Katkelma parvekekohtauksesta:
Julia: Voi mua!
Romeo: Hän puhuu! -Puhu taasen, kirkas enkelini!
Niin ylvä yössä olet pääni päällä,
Kuin taivaan siivillinen airut silmiss'
On hämmästyvän kuolevaisen, joka
Kumartuin taapäin sitä tuijjottaa,
Kun leijuvilla pilvillä se liitää
Ja povell' ylä-ilmain purjehtii.
Julia: Oi, Romeo,Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi nimes kiellä; tai jos sinä
Et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
Ja kapulet en enään ole minä.
Romeo: (syrjään) Puhunko jo, vai kuuntelenko vielä?
Julia: Sun nimes vain on viholliseni;
Sin' olet sinä, etkä Montague?
Ei käs', ei jalka,
Ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa
Sun miehest' ole. Ota toinen nimi!
Mit' on se nimi? Mitä ruususks kutsut,
Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.
Näin Romeo, vaikk' ei nimens oiskaan Romeo,
On yhtä kallis nimensä vailla. -
Pois heitä nimes, se ei sinuun kuulu,
Ja nimest' ota minut kokonaan!
Romeo: Hän puhuu! -Puhu taasen, kirkas enkelini!
Niin ylvä yössä olet pääni päällä,
Kuin taivaan siivillinen airut silmiss'
On hämmästyvän kuolevaisen, joka
Kumartuin taapäin sitä tuijjottaa,
Kun leijuvilla pilvillä se liitää
Ja povell' ylä-ilmain purjehtii.
Julia: Oi, Romeo,Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi nimes kiellä; tai jos sinä
Et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
Ja kapulet en enään ole minä.
Romeo: (syrjään) Puhunko jo, vai kuuntelenko vielä?
Julia: Sun nimes vain on viholliseni;
Sin' olet sinä, etkä Montague?
Ei käs', ei jalka,
Ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa
Sun miehest' ole. Ota toinen nimi!
Mit' on se nimi? Mitä ruususks kutsut,
Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.
Näin Romeo, vaikk' ei nimens oiskaan Romeo,
On yhtä kallis nimensä vailla. -
Pois heitä nimes, se ei sinuun kuulu,
Ja nimest' ota minut kokonaan!
suom. Paavo
Cajander
William
Shakespearin teos Hamlet – Tanskan prinssi on maailmankirjallisuuden
kuuluisimpia näytelmiä. Hamlet on syntynyt 1600 luvun alussa. Teos ilmestyi
ensimmäisen kerran suomeksi 1800-luvulla Paavo Cajanderin suomentamana. Näytelmän
on painanut Otavan Kirjapaino Oy vuonna 2001. Kirjan on kääntänyt Yrjö Jylhä.
Kirjan
päähenkilö on Tanskan prinssi Hamlet, jota pidettiin pikkukylän pahiksena. Hän
oli kunnollinen opiskeleva poika ennen kuin hänen elämänsä järkkyy. Hänet
valtasi kostonhimo ja hän kuunteli isän haamun käskyjä, joka oli ainoa oikea
tahto. Gertrude on Tanskan kuningatar,
Hamletin äiti ja Claudius on Tanskan kuningas, äidin uusi aviomies. Claudius on
kaksinaamainen vallananastaja. Hän on kiedonnut Hamletin äidin pikkusormensa
ympärille. Claudius kehittelee ilkeitä juonia pitääkseen vallan, kunnian ja
voiman itsellään. Gertrude on hyväsydäminen ja hyväuskoinen nainen. Hän on
helposti huijattavissa. Hänellä on huonot välit poikaansa Hamlettiin, koska
Hamlet ei hyväksyä avioliittoa Claudiuksen kanssa. Yksi tärkeimmistä
henkilöistä on myös Hamletin isän haamu. Hamletin isä oli äidin uuden miehen
Claudiuksen veli. Muita tärkeitä henkilöitä ovat mm. Horatio Hamletin ystävä,
Polonius ylimmäinen kamariherra, Ofelia Poloniuksen tytär, joka oli Hamletin
rakastettu sekä Laertes, joka oli Ofelian veli ja Poloniuksen poika.
Kirjan
tapahtumat sijoittuvat Wittenbergiin Saksaan ja Tanskaan. Tapahtuma-aika on
uusi aika ja puhdasoppisuus.
Shakespearen
yksi kuuluisimmista näytelmistä Hamlet kertoo suurista ongelmista, kuten
väkivallasta, politiikasta ja moraalista. Näytelmässä esiintyy rakkauden ja
perheen tragediaa, kutsutaan traagiseksi murhenäytelmäksi. Kertoo Tanskan
prinssi Hamletista, joka asuu Wittenbergissä ja opiskelee filosofiaa. Hamlet
joutuu palaamaan Tanskaan isänsä hautajaisiin. Prinssi on järkyttynyt, sillä
hautajaisten jälkeen hänen äitinsä menee naimisiin Hamletin sedän Claudiuksen
kanssa, joka on kuolleen isän veli. Hamletille ilmestyy hänen isänsä haamu,
joka kertoo, että isä on raa`asti murhattu. Murhaajaksi selviää hänen setänsä
Claudius. Isän haamu pyytää Hamletia kostamaan sedälle ja Hamlet lupautuu
tehtävään. Hamlet päätyy Claudiuksen murhaamiseen. Hamlet jättää myös
rakastettunsa Ofelian, sillä hänen mielestään rikollisen maailmassa ei ole
tilaa rakkaudelle. Tämän takia Ofelia hukuttautuu. Prinssistä tulee hullu ja hän
murhaa muitakin ihmisiä, kuten Poloniuksen. Claudius alkaa suunnitella Hamletin
murhaamista. Hän haastaa Hamletin kaksintaisteluun miekoilla Laerteksen kanssa.
Claudius myrkyttää Hamletin miekan toisen pään ja viinin. Lopulta Hamletin äiti
juo viinin, Laertes haavoittuu myrkytetystä miekasta ja Hamletkin kuolee
lopuksi ja saa myös rauhan Claudiuksen kuoltua. Valta siirtyy Norjan
prinssille.
Renessanssin
aikaa kutsutaan antiikin kulttuurin heräämisen aikana, jota Shakespeare käytti
myös hyväkseen. Hamletin kohdalla Shakespeare lainasi juonia historiasta,
antiikin tarinoista ja aikaisemmista tarinoista. Teksti on välillä proosaa
välillä silosäettä. Teksti perustuu tavujen painoon, ei laajuuteen. Näytelmässä
kieli oli aina runomuotoista. Hamletissa esiintyy renessanssille tyypillisiä
piirteitä, kuten yksilön ylistämistä sekä ihmiskuvan syvempää tarkastelua.
Itse en
pitänyt lainkaan juonesta ja teksti oli hyvin vaikeasti ymmärrettävää. Luulen,
että se oli myös hankalampaa lukea kuin Romeo ja Julia, koska en ollut koskaan
kuullut edes Hamletista niin kuin Romeosta ja Juliasta. Molemmissa näytelmissä
oli sekä yhtäläisyyksiä, että eroavaisuuksia. Yhtäläisyys oli esim. se, että
kieli oli aina runomuotoista ja molemmat näytelmät päättyivät surulliseen
kuolemaan. Eroavaisuus oli taas se, että
Romeossa ja Juliassa oli enemmän rakkautta kuin Hamletissa
Katkelma
Ollako
vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? -- Kuolla, -- nukkua, Ei muuta; -- luulla, uness' että päättyy Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat, Nuo lihan perinnöt, -- se loppu hartaast' Ois halattava.
Kuolla, nukkua: -- Nukkua! kenties uneksia? -- siinä Se vastus.
Millaiset lie unet kuolon, Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset, Se arveluttaa.
Ja nuo arvelukset Ne elon kurjuutta niin pitkittävät.
Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa, Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa, Vääryyttä sortajan, lain väännellystä, Virastolt' ylpeitä ja potkuja, Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehdä Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis Ja hikois, voihkais elon kuorman alla, Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, -
- Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi Palaja ykskään, -- niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa, Ja päätöksemme luonnonraittiin muodon
Mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa, Ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet
Uraltaan luistavat tuost' arvelusta Ja teon nimen kadottavat.
Jalompaa onko hengen kärsiä Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? -- Kuolla, -- nukkua, Ei muuta; -- luulla, uness' että päättyy Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat, Nuo lihan perinnöt, -- se loppu hartaast' Ois halattava.
Kuolla, nukkua: -- Nukkua! kenties uneksia? -- siinä Se vastus.
Millaiset lie unet kuolon, Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset, Se arveluttaa.
Ja nuo arvelukset Ne elon kurjuutta niin pitkittävät.
Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa, Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa, Vääryyttä sortajan, lain väännellystä, Virastolt' ylpeitä ja potkuja, Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,
Jos puukon tutkaimella suoran tehdä Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis Ja hikois, voihkais elon kuorman alla, Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, -
- Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi Palaja ykskään, -- niin ei huumais mieltä,
Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?
Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa, Ja päätöksemme luonnonraittiin muodon
Mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa, Ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet
Uraltaan luistavat tuost' arvelusta Ja teon nimen kadottavat.