Sarjakuva-analyysi

Lassi ja Leevi

Lassi ja Leevi Erämää kutsuu sarjakuvakirjan on tehnyt Bill Watterson. Watterson on yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija. Parhaiten hänet tunnetaan Lassi ja Leevi sarjakuvien käsikirjoittajana ja piirtäjänä. Hän vastustaa sarjakuvahahmojen hyödyntämistä markkinoinnissa. Wattersonin hahmoja ei käytetä muussa kaupallisessa käytössä kuin sarjakuva-albumeissa. Hänen sarjakuvakirjansa koostuvat stripeistä, jotka on koottu yhteen. Lassi ja Leevi sarjakuvat ovat lapsi- ja perhesarjoja sekä seikkailusarjoja. Mielestäni niissä on myös hieman koomisen sarjakuvan piirteitä. Wattersonin sarjakuvakirjoja on painettu maailmanlaajuisesti 30 miljoonaa kappaletta ja niitä on esiintynyt ympäri maailmaa 2400 lehdessä. Sarjakuvakirja on julkaistu vuonna 2009 Suomessa ja sen alkuteos on julkaistu vuonna 1989. Kustantaja on Egmont Kustannus. Sarjakuvat on suomentanut Juhani Valli.

Tässä sarjakuvakirjassa ei ollut kokonaista juonta, vaan sarja koostui eri stripeistä. Kaikki stripit kertovat Lassin ja Leevin seikkailuista ja välillä siellä seikkailee myös joku sivuhenkilö. Stripeissä Lassi ja Leevi seikkailevat eri puolilla, välillä jopa Lassin keksimällä aikakoneella menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Useissa stripeissä Lassi tekee myös kiellettyjä asioita ja on tottelematon. Lassi eläytyy usein stripeissä eri rooleihin esimerkiksi hän saattaa olla valas, pöllö tai avaruusmies, kunnes hän yhtäkkiä taas havahtuu todellisuuteen.

Lassi ja Leevi ovat kirjan päähenkilöt. Lassi on pienikokoinen 6-vuotias villi poika, jonka kanssa vanhemmilla on paljon tekemistä. Lassi on hyvin utelias ja siksi hän myös pohtii mitä ihmeellisempiä asioita maailmassa. Koulu ei kiinnosta häntä, vaan hän mieluummin leikkii olevansa joku hahmo. Leevi on Lassin tiikeri unilelu. He ovat parhaita ystäviä. Lassin mielestä Leevi on oikea tiikeri. Se kävelee, puhuu ja syö. Muiden mielestä se on pelkkä unilelu. Lassi ja Leevi ovat aina yhdessä, vaikka välillä heille tuleekin tappeluita. Lassilla on myös isä ja äiti, jotka yrittävät pysyä Lassin mukana, vaikka se onkin välillä hankalaa. Äidillä on parempi suhde Lassiin kuin isällä. Sarjakuvan kirjailija Bill Watterson on tehnyt Lassin isästä itsensä näköisen. Lassin isä on enemmän töissä ja omissa oloissaan sohvalla lukemassa sanomalehteä tai kirjaa ja äiti pitää enemmän huolta Lassista. Susanna on Lassin luokkakaveri ja naapuri. Välillä he ovat kavereita, mutta usein Lassi yrittää ärsyttävää ja kiusata Susannaa. Esimerkiksi hän heittelee Susannaa lumipalloilla ja esitelmää tekiessään laittaa Susannan tekemään koko esitelmän yksin. Nipa taas on Lassin koulukaveri, josta Lassi ei pidä ollenkaan. Nipa on isokokoisempi kuin Lassi ja hän luulee Leeviä teddykarhuksi, vaikka Lassi sanoo, että se on tiikeri. Lassi päättää näyttää Nipalle, että Leevi on hurja tiikeri, joka pelästyttää Nipan. Sarjakuvakirjassa esiintyy myös Isän veli Max, jota Lassin perhe ei ole tavannut pitkään aikaan. Lopuksi Lassi pitää Maxia mukavana miehenä ja haluaa jopa lähteä tämän kotiin lentokoneella, mutta Lassin vanhemmat eivät ole kovin innoissaan ideasta. Lassin opettaja ei ole kovin tyytyväinen Lassin koulunkäyntiin, koska Lassi ei tee läksyjä tai keskity tunneilla. Riitta on Lassin lapsenvahti, joka sanoo pitävänsä huolta Lassista, mutta vanhempien lähtiessä hän ei saa minkäänlaista kuria Lassiin.

Sarjakuvan tapahtumapaikkana on suurimmaksi osaksi Lassin koti ja lähialue esimerkiksi metsä tai koulu. Kuvissa on pääasiassa kuvattu Lassia ja Leeviä. Kuvissa ei ole paljon esineitä, vaan kuvat koostuvat pääasiassa henkilöistä ja tekstistä.

Sarjakuvassa tulee esille Lassin suuri kiintymys Leeviin. Leevi on hänelle hyvin tärkeä ja Lassi ei voi elää ilman Leeviä. Lassi ja Leevi seikkailevat arkisten asioiden parissa ja sarjakuvan teemana on heille tapahtuvat asiat ja seikkailut. Sarjakuvassa ei arvosteta ulkonäköä, rahaa tai terveyttä vaan enemmänkin yhdessäoloa ja hauskanpitoa.

Sarjakuva-albumin kuvat on piirretty yksinkertaisella ja selkeällä tyylillä. Värejä ei ole käytetty lainkaan. Kuvat ovat mustavalkoisia. Kun sarjakuvassa joku huutaa teksti on paksua ja mustaa ja fontti suurempaa. Kovat äänet erottuvat selkeästi aina normaalista puhetekstistä. Kun Lassi kirjoittaa niin teksti on hänen oman käsialansa näköistä. Kuvissa on käytetty myös eri merkintöjä, kuten nukkuessa z kirjainta, kiekuroita pyöriessä, tähtiä kaatuessa, kysymys- ja huutomerkkejä. Taustat ovat vaatimattomia, henkilöt Lassi ja Leevi ovat kuvissa päärooleissa. Kuvakulmat ovat melko samanlaisia, välillä on tietenkin kuvattu lähempää tai kauempaa. Sarjakuvassa kuvien taustat ovat paremmin kuvattuja kuin henkilöiden kuvaaminen.

Sarjakuvassa kuvat kertovat paljon. Usein saa selvää, mitä kuvassa tapahtuu ilman tekstiäkin. Kuvat ovat hyvin ilmeikkäitä. Usein teksti viittaa lähinnä kuvan tapahtumiin. Teksti etenee etupäässä puhekuplien avulla, ei selostustekstien avulla. Minusta tässä sarjakuvassa teksti selittää kuvaa sekä kuva selittää myös tekstiä. Teksti viittaa lähinnä niihin tapahtumiin, joita kuvataan.

Minua sarjakuvassa kiinnosti, se minkälaisia seikkailuja Lassi ja Leevi keksivät yhdessä. Vaikutuksen minuun teki, se kuinka erilainen persoona Lassi oli, mitä olin kuvitellut. Lassi teki juuri mitä hän halusi eikä piitannut muiden sanomisista. Oli myös kiva kuulla, että kirjailija oli tehnyt Lassin isästä itsensä näköisen ja Leevistä kissansa näköisen. Tämä sarjakuva merkitsee hänelle varmaan jotain. Halusin myös lukea mustavalkoisen sarjakuvan, koska en ole aikaisemmin lukenut sellaista. Huomasin, että mustavalkoiset sarjakuvat eivät ole yhtään sen tylsempiä, jos kuvat ja teksti ovat hyviä. Yksinkertaista eikä liikaa pieniä yksityiskohtia!